ihan tyhmii nää otsikot

Nonii, viidettä päivää oon täällä ja en vieläkään oikeen tajuu todeks sitä et oon USA:ssa. Ihan hyvä ehkä sinäänsä. No kielen kaa on tosi vaikeeta, on tosi vaikee ymmärtää mitään ja viel vaikeempaa saada ite tuotettuu jotain ulos. Täähän oli se suurin syy miks tänne lähin joten pakko se nyt on kestää. Mut hostit on tosi ymmärtäväisii ja toistaa asiat niin moneen kertaan ku sitä pyydän. Nicolenkaa ei enään niin jäistä ja se alkaa tekee samaa mitä mun rakas pikkusiskoni, eli käymään mun huonees ilman et sil on mitään asiaa. Kunhan tulee vähä pyörii ja kattelee mitä teen ja sit keksii jonku kysymyksen ettei ihan turhaan ois tullu. Se on oikeestaan tosi kivaa, koska oon tottunu siihen kotonakin. Hauskoja juttuja on myös käyny, niinku kaikista hauskinta on ehkä se ettei kukaan osaa sanoo mun nimee. Ku sanon et oon Roosa niin kaikki kattoo sellanen virne naamal et anteeks mitä? Host perheelle oon Ruusa ja Rousa. Ja nicolen sanoja lainaten " Mä sanon sanon Roosan nimen ihan oikein, mutta vaan meidän kielellä ". Täällä kotona on jo sinäänsä helpompaa, lepään ja saan tehä riittävästi omia juttuja. Niskat on kipeenä, ja ainut mikä siihen auttais on hieronta mitä nyt en saa varmaankaa vähään aikaan keneltäkää. Ehkä vast Suomessa ja onneks Nico tietääkin mitä odottaa ku tuun takasin. No näin mun tulevan koulun jengin ku oltiin tekee niiden kaa jotain vapaaehtoistyötä. Aluks olin sielä aivan ulapalla, kävelin mihin sattuu ja olin sellanen vapaamatkustaja. No sitten ku porukka sai kuulla et oon vaihto-oppilas nii johan sieltä iski porukkaa mun luokse. Ja tässä vaiheesa sain kuulla niitä odotettuja tyhmiä kysymyksiä. Yks ei tienny et missä Suomi ja toinen luuli et Suomessa on trooppinen ilmasto. Toiset sit oli taas pikkasen fiksumpii ja jotkut kysy et onks Suomessa joka viikon päivä kouluu. Mut ne vaikutti tosi mukavilta! Siel oli sit pari tyttöö, jotka oli ihanku kaksoisolentoja mun kavereille täällä Suomessa. No hyvällä tavalla kuitenkin mut en viitti nyt nimiä tähän kirjottaa. Tänään aamulla oli ekat treenit ja ne oli try outit ja mua ei ees paljoo jännittäny mikä on tosi ihme juttu ! Ehkä siks ei jännittäny ku ainut asia mitä täällä osaan tällä hetkellä on pelata futista. No jotain eroa Suomeen piti olla ja se oli huonoks sitten tietenki mulle. Eli nurtsi oli ehkä 20-30 senttinen eli sairaan pitkä! Se kaartu minne sattuu ja jalat uppos sinne. Ja suomalaiselle joka on tottunu pelaa 8kk tekonurtsilla ja 4kk 2senttisellä nurtsilla se oli aikamoinen shokki. Oli tosi vaikee pelaa sen takii ja kaiken lisäks siel oli aamukosteutta ja pallo oli ihan sairaan liukas. No parin tunnin päästä on taas treenit ja toivoisin et ne menis pikkasen paremmin ku nytte... En ollu oikeen tyytyväinen omaan suoritukseen mut aina se on vaikeeta mennä uuteen jengiin ku on uudet pelaajat ja uudet pelityylit. Ja kaiken tän lisäks viel se 20 senttinen nurmikko. Futikseen vielä liittyen niiku mun moni jengiläinen uhkas jo ekan kerran mun nimen kuultuaan et pakko keksii lempinimi nii sieltä se sitten keksittiin. " Voidaaks me kutsuu sua FIN:iks ku se on nii kauheen vaikee huutaa sun nimee pelissä ja Fin tarkottaa niiku sun maata. No eipä siinä mitään vaihtooehtoo ollu ja lopputreenit ne sitten huuteli " Nice job Fin ". Menin tossa elämäni ensimmäistä kertaa myös kattomaan baseballia ja se oli just sellast mitä kaikissa leffoissa. Ne pelaajat ei ees näyttäny sellast ammattiurheilijoilta me oli vaa sellasii sluibii jotka löi palloo. Ja käytiin viikonloppuna myös meijän mökillä joka on järven rannalla. Ja täällä toi mökkielämä on pikkasen erilaisempaa ku suomessa:D Ensinkin "mökit" ei ollu mökkejä vaan kauheita huviloita . Tosi monessa oli yli kolme kerrosta ja ne oli ehkä 3 kertaa isompii ku meijän talo ? No onneks mun hosteilla oli ehkä pienin mökki koko järvellä. Niillä oli 3makuuhuonetta, keittiö ja olkkari ja iso kellari. Sen lisäks niillä oli kaks vesijettii ja vene. No lähettiin sitten veneilee niin eihän siellä kukaa mitään pelastusliivejä käyttäny. Ajettiin veneellä vaan iha täysii ja ihan missä sattuu. Illalla sitte pääsin kokeilee paikallista tuubia. Eli veneen perään laitettiin kaks rengasta ja lähettiin ajamaan veneellä kiemurrellen. Siinä piti sitten pysyä kyydissä ku ne meni aaltojen mukana ja törmäili toisiinsa. Se oli tosi kivaa. Ja järvellä oli ehkä samaan aikaa 4 venettä jotka veti perässään näitä tuubeja ja kauhee meteli ku roikku mukana ja lensi veteen. Mä en onneks tippunu vielä mut Nicole lens kaks kertaa veteen ja se oli tosi hauskaa ku kattoo viereen ja tyhjä rengas vaan liehuu. Olin myös Nicolen kyydissä ku se ajo jettii ja oli ihanku skootteri joten ehkä mäkin uskallan enskerralla kokeilla. Eipä tässä mitään muuta enään. Enpä tätä haluis myöntää mut pakko se kai on et Nicoa sattuu olee ikävä... ps. Kävin sitten Sunnuntaina perheen mukana kirkossa