EKA postaus USASSA!!

täällä sitä sit ollaan ! Pitkä matka takana ja paljon kyyneleitäkin.Veera anto edellisenä iltana viel maailamn ihanimman kortin mulle ja se kirjotti mulle siihen pienen kirjeen. Se oli niin ihana tottakai alko itkettää ja oikein kunnolla. Eli äiti ja Veera tuli saattamaan lentokentälle ja vaikka pyysinki ettei äiti alkais itkemään niin siinä ku piti vikat hyvästit sanoo nii äiti alko itkee ja mäki sitten perässä. Sitten halasin äitii ja Veeraa joka kans itki. Veeraki koitti pidätellä mut eihän siitä mitään tullu ja kaikki me sitten itkettiin. Nico oli ainut joka ei itkeny lentokentällä ja se oli vaan tosi hyvä juttu ! Lähettiin sit aika nopeesti pois tai muuten oltais siellä vieläkin! Turvatarkastuksen jälkeen ei enää ollu haikee mieli ja alko jännittää jo lento. Lontooseen lento meni ihan hyvin ja Lontoossa sitten jo ennenku lähettiin chicagon lennolle niin siellä jo kysyttiin ekat kysymykset et - Miks ootte täällä ? - Mitä aijotte tehä Amerikassa ? jne... Iskä ja Laura vastas munki puolesta vielä siinä vaiheessa. Syötiin Lontoossa vikaa kertaa pitkään aikaan Lauran ja Iskän kaa, joiden matkan tarkotuksenahan oli saattaa mut ja siinä samassa sitten käydä Californiassa! Ennennku päästiin isoon lentokoneeseen joka veis meijät Amerikkaan niin tietysti iskä joutu sitten johonki erikoistarkastukseen. Siinä kaikkien edessä ennenku koneeseen nouseminen alko niin iskä tutkittiin tarkasti. Kassit , vaatteet ja kaikki :D Lauran kaa sit tietenki nauretttiin. Ennen iskän erikoistarkastusta mäkin jouduin Lontoossa johonki ihme lisätarkastukseen vielä mut siitä ei kukaan ehtiny ottaa kuvaa. Iskä oli hommannu meille unelmapaikat sitte sille 8 tunnin lennolle. Meijän edes ei istunu ketään eli tilaa oli tosi paljon! Matkalla mä nukuin aika paljon ku ei oikeen mitään muuta tekemistä ollu. No sitten ku Atlanti oli ylitetty ja oltiin jo PohjoisAmerikassa iski kauhee jännitys ! Rupesin panikoimaan kaiken näkösii asioita, pitääks mun halata niitä ku tuun, mitä puhun niille autossa, millon annan tuliaiset ja mitä kerron niistä ja kaiken näköstä. Laurankaa sitten kirjotettiin lista mitä voin kertoo tuliaisista ja se vähän autto jännitystä. No Lauralla ja iskällä oli kauhee kiire jatkolennolle San diegoon ja oli 50/50 kerkeeeksne vai ei. Joten ku kone laskeutu Chicagoon nii niillä alko kauhee juoksu. Mentiin sitten maahantulotarkastukseen, jossa iskä vaan sano et me mennään sitten Laurankaa samaan aikaan ja sun täytyy mennä yksin ku mä jäin Chicagoon. No mähän menin pieneen paniikkiin ku en tienny mihin mennä ja mitä tehä. Ja sit iskä vaan halas ja sano et pidä hauska vuos ja tottakai mä aloin sitte itkee ja Lauraa mä en ees halannu ku sekin itki. No ne lähti sitten omaan suuntaan ja mä jäin yksin odottaamaan. Olin valmistautunut kauheisiin kysymyksiin mitä ne kysyy mut multa vaan pyydettiin passi ja kaikki tarvittavat paperit ja sitten se kysy et miks tulin ja vastasin vaan et oon vaihto-oppilas. Enempää se ei multa kyselly eikä ottanu mitään sormenjälkii ja sitten vaan sano et kaikki ok. Sen jälkeen lähin ettimään mun laukkua. Siinä mä näin viel nopeesti iskän ja Lauran mut hetiku ne sai laukut ne lähti juoksee lennolle. Sitten mä kävelin yksin ulos ja näin mun host perheen. Siellä ne odotti Lampinen lappu kädessä. Sanoin niille moi ja lähettiin sitten autolla kohti Indianaa. Automatka meni hyvin vaikka en mitään niiden esittämää kysymystä tajunnu ekalla kerralla. Asuinalue missä asun on aivan upee ! Ihan ku täydellisistä naisista. Joka talossa roikkuu USan lippu ja on siististi leikatut nurmikot ja talot on pelkästää isoi omakotitaloja. Kuvia otan varmasti heti ku tulee tilaisuus ! Kotona ne näytti mun huoneen mikä on aivan ihana ! Siitä laitan kuvaa myöhemmin. Iso sänky ja peilikaapit , mut toisaalta taas muistutti aika paljon mun huonetta Suomessa mikä tästä tekikin täydellisen. Nicole eli mun pikkusisko esitteli mulle taloo ja sitten meninki aika pian nukkumaan ku olinha mä valvonu 25 tuntii.

Ekaa aamua oltiin mietitty Emman kanssa ja seuraavana aamuna se sitten koitti. Aluks en uskaltanu nousta ollenkaa mut pakkohan se oli jossain vaiheessa tehä. Nousin ylös ja kävin vessas jonka jälkeen kävelin sitten olohuoneeseen missä Nicole katto telkkarii ja host iskä teki koneella jotain työjuttuja. Sanoin vaan huomenta ja sitten alettiin syömää aamupalaa. Illalla käytiin pelaamassa mun "isoveljen" Mattin ja sen tyttöystävän ja parin kaverin kanssa frisbiillä jotain peliä missä olin umpisurkee. Ihan kivaa se oli ja oli kiva ku pääs vähän liikkumaan. Illalla annoin mun tuliaiset Suomesta ja sönkötin jotain niistä , toivottavasti ne ymmärs ees jotakin. Ne oli kauheen kiinnostuneita ja kuunteli mua tosi tarkasti ja yritti ymmärtää . Ne kiitteli kauheesti ja mikä oli yllättävää mun host isä ja äiti tykkäs salmiakista ! Ja Marimekon serveteistä muumi mukeihin, niin ainut asia minkä ne ties oli angry birds . Ehkä se vähän yllätti ettei ne mitään muuta ollu koskaan kuullukkaan mut sit angry birds ne ties ku se ois ollu joku USAlainen juttu. Menin taas nukkumaan ajoissa. Seuraava aamu eli tänään oli vielä oudompi herää. Kuuntelin eka et kauhee meteli ja tällee no sit nousin ja näin siivojaan. No eka reaktio oli se et menin äkkii takas mun huoneeseen. No sit rohkenin taas mennä takasin ja host iskä esitteli mut siivojalle ja asia oli ratkastu sillä. Nytten mä kirjottelen tätä mun omassa huoneessa ja tän jälkeen ollaan menossa Nicolenkaa juoksemaan naapurustoon. ps. Tääl on tosi söpö kissa joka lievittää Tico ikävää =))) toivottavasti tää postaus onnistuu ku Veera ei oo auttamassa :S:S:S: